Nämä laboratoriokokeet ovat tärkeimmät korkean kolesterolin hoidossa

Laboratoriokokeet ovat yksi tehokkaimmista tavoista ymmärtää omaa terveyttä. Ne tarjoavat objektiivista tietoa elimistön aineenvaihdunnasta, tulehdustilasta ja sydän- ja verisuonitautien riskistä – usein jo kauan ennen kuin oireita ilmenee.

Korkean kolesterolin arvioinnissa ja seurannassa turhan usein mitataan vain kolesteroliarvoja ja triglyseridiä, vaikka ne kertovat vain vähän koko kokonaisuudesta ja jättävät huomioimatta korkeaan kolesteroliin oleellisesti liittyvät riskitekijät. 

Sydän- ja aineenvaihduntaterveys on kokonaisuus, jossa keskeisessä roolissa ovat rasva-aineenvaihdunta, verensokerin säätely, maksan tila, tulehdus ja insuliiniherkkyys.

Tässä artikkelissa käymme läpi tärkeimmät laboratoriokokeet, joilla näitä kokonaisuuksia voidaan arvioida kattavasti ja järkevästi.

Tämän kattavan oppaan avulla voit varmistaa, että osaat pyytää kaikki tärkeät terveysmuuttujat seuraavissa laboratoriokokeissa ja voit alkaa hoitamaan koko korkeaan kolesteroliin liittyvää terveyden kokonaiskuvaa. 

Kokonaiskolesteroli kertoo veren kolesterolin kokonaismäärän. Se on helppo ja usein ensimmäinen mittari, mutta yksinään se on huono riskinarvioija. Korkea kokonaiskolesteroli voi olla harmitonta tai haitallista riippuen sen jakaumasta.

Viitearvo: alle 5,0 mmol/l
Seuranta: 2 kertaa vuodessa tai useammin selkeiden elintapamuutosten yhteydessä

LDL-kolesterolia kutsutaan usein “huonoksi kolesteroliksi”, koska se kuljettaa kolesterolia verisuonten seinämiin. Korkea LDL on yksi keskeinen sydän- ja verisuonitautien riskitekijä, mutta sen haitallisuus riippuu myös muista tekijöistä, kuten tulehduksesta ja LDL-partikkelikoon jakautumisesta.

Viitearvo: alle 3,0 mmol/l (riskistä riippuen)
Seuranta: 2 kertaa vuodessa tai useammin selkeiden elintapamuutosten yhteydessä

HDL-kolesterolia pidetään “hyvänä kolesterolina”, koska se kuljettaa kolesterolia pois kudoksista maksaan. Matala HDL liittyy usein insuliiniresistenssiin ja metaboliseen oireyhtymään.

Viitearvo:

• miehet > 1,0 mmol/l
  

• naiset > 1,2 mmol/l

Seuranta: 2 kertaa vuodessa tai useammin selkeiden elintapamuutosten yhteydessä

Triglyseridit kuvaavat rasvojen määrää verenkierrossa. Korkeat triglyseridit ovat usein merkki insuliiniresistenssistä, maksarasvasta ja liiallisesta sokerikuormasta.

Triglyseridit ovat yksi herkimmistä mittareista elintapamuutoksille.

Viitearvo: alle 1,7 mmol/l
Seuranta: 2 kertaa vuodessa tai useammin selkeiden elintapamuutosten yhteydessä

LDL/HDL-suhde saadaan jakamalla LDL-arvo HDL-arvolla. Se antaa usein paremman kuvan sydänriskistä kuin yksittäinen LDL-luku.

Tavoite: alle 3,0
Optimaalinen: alle 2,5

Paastoglukoosi kertoo veren sokeripitoisuuden paaston jälkeen. Kohonnut arvo viittaa heikentyneeseen sokerinsietoon tai insuliiniresistenssiin.

Viitearvo: 4,0–6,0 mmol/l

Seuranta: 2 kertaa vuodessa tai useammin selkeiden elintapamuutosten yhteydessä

HbA1c kuvaa keskimääräistä verensokeritasoa viimeisen 2–3 kuukauden ajalta. Se antaa pitkäaikaisemman kuvan sokeritasapainosta kuin paastoglukoosi.

Viitearvo: alle 42 mmol/mol

Seuranta: 2 kertaa vuodessa tai useammin selkeiden elintapamuutosten yhteydessä

Huomio: HbA1c ei korvaa paastoglukoosia, vaan täydentää sitä.

Paastoinsuliini kertoo, kuinka paljon insuliinia elimistö tarvitsee pitääkseen verensokerin normaalina. Kohonnut arvo viittaa insuliiniresistenssiin, vaikka verensokeri olisi vielä normaali.

Viitearvo: noin 2–10 mU/l

Seuranta: 2 kertaa vuodessa tai useammin selkeiden elintapamuutosten yhteydessä

HOMA-IR on laskennallinen indeksi, joka kuvaa insuliiniresistenssiä.

Laskukaava:
 HOMA-IR = (paastoglukoosi × paastoinsuliini) / 22,5

Tulkinta:

• alle 1,0 = hyvä insuliiniherkkyys
  
  

• 1,0–2,0 = lievä insuliiniresistenssi
  
  

• yli 2,0 = selvä insuliiniresistenssi
  
  

Herkkä CRP mittaa matala-asteista tulehdusta, joka on keskeinen tekijä ateroskleroosin synnyssä.

Viitearvot:

• alle 1,0 mg/l = matala riski
  
  

• 1–3 mg/l = kohtalainen riski
  
  

• yli 3 mg/l = kohonnut riski
  
  

Hiljaisen tulehduksen arviointiin riittää herkkä CRP, tavallista CRP:tä ei tarvita

Seuranta: 2 kertaa vuodessa tai useammin selkeiden elintapamuutosten yhteydessä samanaikaisesti.

ALAT kohoaa usein rasvamaksassa ja maksasolujen rasituksessa.

Viitearvo: alle 50 U/l

Seuranta: 2 kertaa vuodessa tai useammin selkeiden elintapamuutosten yhteydessä

GGT on erittäin herkkä maksan kuormituksen mittari. Se reagoi rasvamaksaan, alkoholiin ja insuliiniresistenssiin usein jo varhaisessa vaiheessa.

Viitearvo: alle 60 U/l

Seuranta: 2 kertaa vuodessa tai useammin selkeiden elintapamuutosten yhteydessä

ApoB kuvaa kaikkien aterogeenisten lipoproteiinien määrää (LDL, VLDL, IDL). Se kertoo paremmin valtimosairauksien riskistä kuin LDL-kolesteroli.

Viitearvo: alle 1,0 g/l
Optimaalinen: alle 0,8 g/l

Seuranta: 2 kertaa vuodessa tai useammin selkeiden elintapamuutosten yhteydessä

ApoA1 on HDL-partikkelien pääproteiini ja kertoo HDL:n laadusta ja toiminnasta.

Seuranta: 2 kertaa vuodessa tai useammin selkeiden elintapamuutosten yhteydessä

Tämä suhde on yksi parhaista sydänriskin ennustajista.

Tavoite: alle 0,7

Seuranta: 2 kertaa vuodessa tai useammin selkeiden elintapamuutosten yhteydessä

Edistyneemmät lipoproteiinianalyysit kertovat LDL-partikkelien määrästä ja koosta. Pienet ja tiheät LDL-partikkelit ovat huomattavasti vaarallisempia kuin suuret.

Nämä mittaukset ovat erityisen hyödyllisiä, jos LDL on vain lievästi koholla mutta kokonaisriski epäselvä.

• Lähtötilanne: kattava mittaus
  
  

• Elintapamuutosten jälkeen: 2–4 kuukauden kuluttua
  
  

• Jatkossa: 6–12 kuukauden välein
  
  

Useat muutokset, kuten triglyseridit, GGT ja hs-CRP, voivat parantua jo viikoissa.